Jos pitää havunneulaspedistä jalkojen alla, esteradasta lattialla ja kuraisen märistä lakanoista, kannattaa ottaa asuntovaunuun iso, pitkäkarvainen koira.
Berninpaimenkoiramme Mambo rakasti vaunuilua ja syy oli ilmeinen: Kun tila on pieni ja ovia yksi, lauma on koko ajan valvovan silmän ja korvan alla. Aiemmassa kodissamme paimenkoiran dilemma eskaloitui, kun toinen palveluskunnasta oli ylä- ja toinen alakerrassa. Asuntovaunussa oli helpompi rentoutua, kun ei tarvinnut istua porrastasanteella aamuruuasta iltapäivälenkkiin saakka.
Toisinaan koettu ahtaus oli lähinnä meidän ihmisten ongelma. Vesikuppi oli aina tarjolla, usein tiellä ja toisinaan nurin, kun jalka ei muistanut sitä. Joskus se oli roskiskaapin edessä ja kun ei ollut, reitillä sohvalta jääkaapille. Parhaaksi paikaksi sille osoittautui pöydän pääty, jossa nykyään säilytämme päivittäiskäytössä olevia kenkiämme. Mambon tavaroille oli oma kaappi ja eniten tilaa sieltä vei 15 kilon ruokasäkki, pino pyyhkeitä ja muovikassillinen karvoja, joista ”askartelen joskus jotain”.
Ensimmäisessä asuntovaunussamme (Kabe Royal 780, vm. 2004) vessa oli keittiön ja makuuhuoneen välissä, kuten koirakin. Kun 56-kiloinen ystävämme pötkähti vaunussa kyljelleen, se vei lattiapinta-alasta 78,7 %. Yhdeksän prosenttia oli astinlautoina tassujen ja mahakarvojen välissä, jotta koira oli mahdollista ylittää ja loput 12,3 % oli käytössäni, kun seisoin tekemässä ruokaa. Mambo kyllä oppi pian, missä kohtaa nukkumalla sai todennäköisimmin koisia rauhassa. Sille oli myös ok, että siirsimme sen tassua, häntää tai selkärankaa, jotta saimme tarvittavan oven auki.
Joskus Mambo vietti päivisin aikaa sängyssä, koska sieltä näki ulos myös lepoasennossa. Sohvalla piti istua, jos halusi kytätä vaununaapureita. Sohvan etu oli, että siinä oleskeli yleensä henkilökunta, jolta sai jakamattoman rapsutushuomion, vaikka pöydältä ei ollutkaan mitään tarjolla. Yöt se nukkui lattialla, koska rakasti viileyttä. Ensimmäisen vaunun lämmityksemme olikin siksi vähän ongelmallinen. Kun ulkolämpötila vaati sisälle tehoja, myös lattia lämpeni kunnolla. Kun hankimme nykyisen asuntovaunumme (Kabe Royal Hacienda 880, vm. 2010), yksi valintakriteereistä oli, että lattialämmitystä pitää pystyä ohjaamaan erikseen.
Kesäisin viileyttä edisti ilmastointilaite, mutta koska mustalla, pitkä- ja paksuturkkisella koiralla lämpöhalvaus on todellinen riski, jätimme Mambon yksinään vain ihan satunnaisesti. Kausipaikkanaapurilla oli pääsy vaunuumme siltä varalta, että tulisi esimerkiksi sähkökatko. Ilmastoinnin täyshuudosta huolimatta kuumimmilla ilmoilla lämpö asuntovaunussa nousi yli hellerajan, joten silloin joku oli aina Mambon kanssa ja tarvittaessa kääri sen viileällä vedellä kasteltuun lakanaan. Kevätsiivouksen yhteydessä muovipussiin pakattu kosteahko lakana sitten heitettiin roskiin keulakotelosta, kun oltiin ensin keksitty, että mikä se on.
Ulkona Mambon löysi yleensä vaunun alta ja jos maasto mahdollisti, sen itse kaivamasta kuopasta. Sisälle pyytäminen aiheutti seuraavan rutiinin: 1. Mulkoilu, että onko pakko. Kun kävi selväksi, että on 2. laahautuminen vaunuun ja 3. ravistelu. Satunnaisesti onnistuimme ravistuttamaan sen jo ulkona, mutta siihen oli syynsä, että matot olivat kesäisin varastossa. Aloitin jokaisen aamuni imuroimalla hiekkalaatikon sänkyni vierestä. Märillä ilmoilla tassujen ja mahanaluskarvojen kuivaamista varten oli aina pari pyyhettä saatavilla, mutta se vaati ripeyttä. Kosteana sisään tullessa ravistelun jälkeen neljäs vaihe oli omaehtoinen kuivaus sängyn petivaatteisiin, ellei jompikumpi meistä ehtinyt seisomaan reitille.
Mambon tassunjäljissä kyläilemään tulevat koirat päätyvät aina ensimmäiseksi sängylle. Kaksi edellistä vierasta olivat talvinaapurista tanskandoggi Romeo ja sekarotuinen Kuura. Romeo nukkui päivän sängyssä minun paikallani Tomin kainalossa. Kun illalla otin haltuun puoleni sängystä, Romeo jäi seisomaan viereeni ja katsomaan minua. Kun selitin tämän olevan yön ajan minun paikkani, useiden minuuttien tuijotuksen jälkeen se laski leukansa rintaan, kääntyi olohuoneeseen ja astui teatraalisen huokauksen saattelemana sohvalle. Olimme ottaneet sohvan selkänojatyynyt pois, jotta sillä olisi enemmän tilaa, ja jättäneet lehtiön ja kynän saataville, että se voisi tehdä eläinsuojeluilmoituksen nukkumisolosuhteistaan.
Kuurassa on bullmastiffia, landseeria ja puolet berninpaimenkoiraa, ja kutsumme sitä välillä vahingossa Mamboksi sen samankaltaisen olemuksen vuoksi. Ensimmäisenä vierailuyönä se aluksi teeskenteli nukkuvansa lattialla, mutta kun sammutimme valot ja hiljenimme, se kiipesi varovasti jalkojeni yli meidän väliin. Seuraavana iltana minä kiipesin sen tassujen yli omalle paikalleni. Vaikka iso koira vie vaunusta paljon tilaa, enemmän se vie sitä sydämestä.
P.S. Adoptoimme Kuuran myöhemmin meille ja siitä on kehkeytynyt mainio karavaanarikoira.
