Toivottaisin tervetulleeksi Camping Cabopinoon, jos alue ei olisi koko ajan täynnä. Olemme viihtyneet täällä jo kolmisen kuukautta ja on sopiva aika esitellä talvipesämme ennen kuin matka jatkuu.
Camping Cabopino sijaitsee Aurinkorannikolla Espanjan eteläosassa ja on Marbellan kunnan alueella. Keskusta on tästä länteen 14 km. Lähimpänä isona paikkana olen pitänyt idempänä sijaitsevaa Suomen eteläisintä kaupunkia eli Fuengirolaa, mutta tätä blogia varten matkoja tarkastaessani kävi ilmi, että sinne onkin 15 km. Jostain syystä siellä kuitenkin olemme aina asioineet, kun on tarvittu lääkäriä, hiilihapotuslaitteen kaasupatruunaa tai vaunuun ehjä rengas.
Lidliin alueelta on matkaa 1,5 kilometriä, joka on autolla 2,7 km. Apteekkiin suunnilleen sama ja kotiin 4587 km. Välimeri on noin 500 metrin päässä ja pilkottaa vielä päivän keulaikkunasta, kunnes puuston lehdet kasvavat.
Leirintäpaikkoja Cabopinossa on hyvin eri kokoisia ja näköisiä. Kaikki niistä eivät toki ole sopivia jättimäiselle Kartanolle ja yllättävän usein suurimmilla tonteilla näkee retkiauton. Tai näkisi, jos se ei olisi niin pieni kärpäsen tuhru paikan perällä. Paikkojen varaussysteemi on täällä muutenkin kvanttitieteen luokkaa, palaan siihen myöhemmin.
Talvemme on kulunut kolmella eri tontilla, joista ensimmäiseen oli puolenkymmentä suomalaista työntämässä Kartanon oikeaan asentoon, kun se ei autolla siihen taipunut. Paikkaa varjostivat pinjamännyt ja se oli niin kapea, että vaunun ovesta pääsi astumaan suoraan auton ohjaamoon. Vieressä olevaan lasinkeräyslaatikkoon räjähtelevät pullot pitivät meidät säikkyinä vuorokauden läpeensä.
Toinen paikkamme oli korkeammalla rinteessä ja merkittävästi rauhallisempi. Sitä reunustivat naapurin asentama kangasaita, kivipengerrys ja sypressit tai jotkin muut katajat. Sieltä tuli kuitenkin lähtö, koska se oli varattu jollekin muulle (retkiautolle) ja siirryimme seuraavalle tontille.
Kolmas paikka on pinjojen vuoksi pimeä ja suorassa paahteessa se on ihan hyvä ominaisuus, vaikkakaan näin talviaikaan aurinko ei vielä tukahduta. Pihaan varisevat männynneulaset ovat 10-tuumaisia ja kun käpy putoaa vaunun katolle, sitä alkaa primitiivisesti hamuilla kypärää ja valita hätänumeroa. Tällä tontilla yksityisyys rajoittuu parimetriseen lauta-aitaan, jolla on ihan kätevää kuivata uikkarit.
Kaikilla näistä tonteista on ollut oma vesipiste ja meille se tarkoittaa sitä, että saamme laitettua letkun vaunun seinään ja hanasta vettä kantamatta litraakaan. Likavedet täytyy itse kuljettaa tyhjennyspaikoille, joita on alueella useita.
Cabopinossa on huoltorakennuksia, jotka ovat aina siistejä. Aina. Huoltorakennukset ovat keskenään lähes identtisiä ja niissä on vessat ja suihkut sisällä, tiskipaikat sekä harmaavesien ja kemikaalivessojen tyhjennyspaikat ulkona.
Pyykkitupa on erillisessä rakennuksessa ja käytettävissä ympäri vuorokauden, paitsi silloin, kun on vesipula ja se on käyttökiellossa. Tänä talvena (2023–2024) Espanjan vesitilanne on ollut aurinkoisen ja kuivan talven vuoksi katastrofaalinen. Vedenkäyttöä on rajoitettu koko Andalusiassa laittamalla se toisinaan poikki tai laskemalla paineet niin alas, että hanasta on tullut vain lirua.
Pesukoneita on neljä ja kuivausrumpuja kolme, mikä on nafti määrä tälle käyttäjäkunnalle. Aamuisin kaikki koneet jurraavat, mutta iltaisin pesutuvassa on tilaa, mutta kuka silloin jaksaa enää pyykätä. Minä. Koska vielä hankalampaa on minun kärsivällisyydelläni jaksaa jonottaa aamulla. Kaikki pesuohjelmat kestävät 36 minuuttia ja kuivausrumpu pyörii tunnin eli koko päivää tai yötä hommaan ei tarvitse varata.
En ole muilla leirintäalueilla nähnyt näin paljon vapaa-ajan aktiviteetteja kuin täällä. Viikoittain on vesijumppaa, zumbaa, flamencoa, dartsia, askartelua, espanjan tunteja ja niin edelleen ja nämä kaikki kuuluvat asumisen hintaan. Alueella on paljon suomalaisia, jotka järjestävät lisäksi esimerkiksi mölkynpeluuta ja karaokeiltoja. En toki ole näissä riennoissa juuri käynyt, mutta kiva, että ovat tarjolla.
Kaikki kuivanmaan sisäaktiviteetit järjestetään rakennuksessa, josta saa avaran salin tai vaihtoehtoisesti luokkahuoneen levittämällä pöydät. Se on asukkaiden vapaassa käytössä ja yksi lemppareistani on erään saksalaisen karavaanarin järjestämä rivitanssi kerran viikossa. Pimeässä menneisyydessäni harrastin sitä useamman vuoden, mutta ei se sentään kansantanssia ole. Suomessa ainakaan.
Eniten Camping Cabopinossa nautin lämmitetystä ja katetusta uima-altaasta, jossa lotraan useita kertoja viikossa. En onnistunut löytämään sen mittoja mistään, mutta nykyään tiedän sen olevan 14 metriä pitkä ja noin 6,5 metriä leveä. Allasta reunustavat veden yliloiskumisritilät ovat juomapullon mittaisia ja niitä mahtuu yhden lattialaatan leveyteen viisi. Pullomittaus hävetti sen verran, että piti teeskennellä kuivaavansa itsensä vielä kerran, että muut uimarit ehtivät poistua alueelta.
Leirintäalueella on pieni puoti, joka on pelastanut jotkin aamut patonkeineen. Ne maksavat kolminkertaisesti kaupan laariin verrattuna, mutta se on merkityksetöntä silloin, kun leipä on loppu ja kahvi jo tippumassa.
Pienessä koira-aitauksessa ollaan vain pyörähdetty, mutta alueen ravintolan pitsoja on syöty sitäkin useammin. Heti portin ulkopuolelta on käynti toiseen ravintolaan, jossa on niin valkoiset pöytäliinat, että se kannattaa ohittaa aurinkolasit silmillä. Sen sivutuotteena on myös pieni kauppa, josta saa tilattua pitsaa mukaan ilman kravattia ja korkkareita. Sielläkin myydään patonkeja ja ne ovatkin jo viisinkertaisessa hinnassa normikaupan tarjontaan verrattuna.
Leirintäalueen itsensä lisäksi palveluita alueella tarjoavat muutkin. Torstaisin paikalla pyörii kaasuauto, joka ajaa vaunun eteen hakemaan tyhjän pullon ja vaihtaa sen täyteen. Meillä kaasua kuluu polttavan vessan käyttöön noin pullo viikossa. 11 kilon kaasupullon hinta on vaihdellut 13,50–15 € välillä kuljettajasta riippuen. Täysi pullo maksoi 30 €.
Yhdellä leirintäasukkaista on ollut jo vuosia hierontapalvelu vaununsa etuteltassa ja olen käyttänyt muutaman kerran hänen palveluitaan. Elämän suurta luksusta on kääriytyä kotona vilttiin minuutti hieronnan päättymisen jälkeen.
Asukkaiden someryhmässä palveluitaan mainosti lähellä vastaanottoa pitävä kampaaja. Kävin hänellä siistimässä pääni karvoitusta ja hän haki minut autolla leirintäalueen portilta ja palautti parturoinnin jälkeen siihen. Leikkaus kuljetuksineen maksoi 20 €.
Joitakin paketteja olemme tilanneet netistä ja laittaneet osoitteeksemme Camping Cabopinon. Lähetykset kuitataan vastaanotossa, josta noudamme ne saatuamme tiedon saapumisesta. Alueelta ei siis tarvitse välttämättä lähteä minkään asian perässä mihinkään. Ikinä. Paitsi Kuuraa ulkoiluttamaan läheiseen puistoon ja keväällä Suomeen.
Espanjassa kierrätys on järjestetty ihan hyvin. Ainakin roskat pyydetään laittamaan eri värisiin laatikoihin. Keltaiseen astiaan menee muovit ja metallit. Siniseen kerätään pahvit ja paperit, vihreään lasi. Kun alue on täynnä karavaanareita, kierrätysjätteiden tyhjennysväli on turhan pitkä ja astiat pursuilevat muutaman päivän ajan. Täyttymiseen vaikuttaa huomattavasti se, kun 10 litran vesikanistereita tai kuvaputki-tv:n tilauksesta jääneitä pahvilaatikoita ei litistetä.
Muut roskat laitetaan alueelle ripoteltuihin sekajätepönttöihin, joita työntekijät tyhjentävät jatkuvasti, toisinaan kilpaa villisikojen kanssa. Öisin ne eivät enää pääse leirintäalueen aitojen sisäpuolelle, koska koira-aitauksessa oleva reikä korjattiin, mutta joskus päivisin – tosin harvoin – ne tulevat käymään ihan portista, kuten muutkin vierailijat.
Cabopinossa oleskelun hinnat vaihtelevat ajoneuvon, ajankohdan ja viipymän pituuden mukaan, joten en referoi tähän hinnastoa vaan kerron vain, mitä meidän oleskelu täällä on maksanut. Hinnat sisältävät tontin talviaikaan, veden, 16 A sähkön ja kaikki mainitut aktiviteetit. Pitsat pitää maksaa itse. Ja patongit ja pyykkituvan käyttö 4 € / koneellinen.
Yhden vuorokauden kustannus meille ja asuntovaunulle on 31,50 euroa ja Kuuralle 3 euroa. Tähän hintaan meillä ei olisi ollut varaa, mutta nyt on, koska yli 30 vuorokauden oleskelusta palkitaan 42 %:n alennuksella. Vuorokausihinnaksi jää siis 20,01 euroa. Liityimme myös Cabopino Clubiin, jolloin saamme yli 60 vuorokautta vietettyämme vielä 5 % lisäalennuksen, Kuuran oleskelun ilmaiseksi ja yhden pesukonepoletin kerran kuussa. Vuorokausihinnaksi jää silloin 17,40 euroa.
Kaksi ensimmäistä asuntovaunutalveamme vietimme Suomessa ja tämä espanjaan päivitetty versio talvesta on enemmän meidän juttumme. Ensi syksystä ei ole mitään vedenpitävää tietoa, mutta halusimme varmistaa alueelle pääsyn ja teimme varauksen muutamalle eri paikalle.
Marras–joulukuussa 2024 pääsemme paikalle G29, joka oli tällä viipymällä meidän toinen ja viihtyisin paikkamme. Jouduimme lähtemään sieltä aiemmin varanneiden tieltä. Tammikuusta 2025 alkaen olemme ensisijaisia varaajia paikalle AC12 eli siihen meidän pitäisi päästä varmuudella, kun siirrymme jälleen G29:stä aiempien varaajien tieltä.
Koska AC12 on varjoisa tontti lähellä porttia eli hulinaa, olemme kolmantena jonossa rauhallisemmalle ja aurinkoisemmalle paikalle G26 ja ensimmäisenä jonossa sille jo tutulle paikalle G29 sekä sen viereiselle tontille G31, josta emme ole ihan varmoja, mahdummeko siihen.
Täällä muutetaan jatkuvasti paikalta toiselle ilmeisesti 1800-luvulla tehtyjen varausten väistelemiseksi, enkä ole ihan selvillä, miten pääsee tilanteeseen, jossa itse on se, ketä väistetään. Ilmeisesti palmun peruskiven muurannut saa pitää tonttinsa, kunnes päähän pudonnut jalkapallon kokoinen käpy heidät erottaa.
Varausmaksu tästä paletista on 60 euroa, mutta silti jännittää, onko täällä tilaa, jos marraskuussa kolkuttelemme porttia. Ja jos emme kolkuttele, niin muiden varaajien osalta kuvio muuttuu, kun AC12 vapautuukin tammikuusta alkaen, jonon kakkoset paikoille G29 ja G31 ovat lähempänä unelmatonttiaan ja niin edelleen ja jokainen käy vuorollaan respassa selvittämässä päivittäin elävää tilannetta.
Siihen on syynsä, miksi vastaanotto on päivittäin avoinna puolille öin. Henkilökunta (yhtä lukuunottamatta) on kyllä oikein ystävällistä, avuliasta ja kielitaitoista. He pyrkivät löytämään mieluisat paikat kaikille, mutta sellaisiakin päiviä on ollut, että osan asukkaista on pitänyt lähteä, koska tilaa jäädä ei vain ole ollut. Olemme tehneet omalta osaltamme selvittelyt uudesta tontista viikkoa paria ennen häätöpäivää ja ainakin sillä metodilla meille on aina löytynyt uusi paikka.Toivottavasti näin on myös jatkossa.
