Toinen talvemme asuntovaunussa kuluu kaverin kesäpaikan pihassa, edellisen vietimme leirintäalueella. Vaikka koti on sama vaunu, eroavaisuuksia on monia. Suurin yhdistävä tekijä on se, että molemmissa olemme haaveilleet lämpöisemmästä leveyspiiristä. Alla poimintoja, mitä eroa näillä asuinpaikoilla on.
Lämmitys. Vaunumme on lämmitetty tänä talvena sähköllä. Kun tehoja on hyytävinä hetkinä tarvittu enemmän, kaasu on tullut avuksi. Etuniemen leirintäalueella Hirvensalmella, jossa edellinen talvemme kului, sähkölämmitys oli kielletty verkon kestämättömyyden vuoksi, kuten monessa muussakin paikassa. Silloin lutrattiin kaasulla ja pahimmillaan pulloa vaihdettiin päivittäin. Onneksi kaasukaappi oli pulkkamatkan päässä. Tähän mökkitontille ei olla saatu kaappia, kun kaasuyhtiö ei suostu toimittamaan puolikasta pulloa kuukaudessa, joka meillä suunnilleen on nyt kulunut. Mökin piha 1, leirintäalue 0.
Vesihuolto. Suihku sekä vessa, vesiposti, keittokomero ja huone löytyvät molemmista paikoista ja korvasta matona. Vesi kannetaan sisään ja ulos, mutta täällä ei ole kukaan tiskaamassa vesipisteellä silloin, kun saamme inspiraation hoitaa vesihuolto. Käytössämme on pesukone ja kuivausrumpu, samoin kuin leirintäalueella, mutta nyt niitä ei tarvitse varata eikä maksaa erikseen. Mökin piha 2, leirintäalue 0.
Lokakaivo. Leirintäalueella sai käyttää vessaa eikä tarvinnut huolehtia lokakaivon tyhjennyksestä, mutta nyt tarvitsee. Iso auto peruutti tilauksestamme pihaan ja imi kaivon tyhjäksi. Mökin piha 2, leirintäalue 1.
Roskat ja kierrätys. Kierrätämme kaiken mahdollisen jätteen. Yleisroskis on tuossa tienhaarassa, mutta Etuniemestä kaipaan sitä mahtavaa lajitteluhuonetta, missä oli omat paikkansa metallille, lasille ja lähes kaikelle, mistä halusi päästä eroon, kuten huonoille ihmissuhteille ja jenkkakahvoille. Nyt säilömme roskat vaunuun ja kuljetamme ne kylille, kun jaksamme. Tai kun roskakaapin ovi ei enää mene kiinni. Mökin piha 2, leirintäalue 2.
Sauna. Olemme oppineet kokeneemmilta reissaajilta, että sauna oli ensimmäinen asia, mitä karavaanari teki sen jälkeen, kun oli tetsannut itsensä merestä maalle. Meillä olisi nytkin sellainen käytössä, mutta emme ole jaksaneet kantaa vettä ja lämmittää sitä. Leirintäalueella sauna oli kuumana joka ilta, mutta sukupuolivuorojen vuoksi emme päässeet sinne kaksistaan, joten valtaosin saunominen jäi väliin. Tästä pisteet jäävät jakamatta.
Lumityöt. Leirintäalueella vaunun ympäristöstä piti huolehtia itse, mutta aura kävi hoitamassa ajoväylät. Tässä mökinkin pihassa sellainen pyörähti. Koska auralla ei päässyt vaunun viereen ja taakse, kolaamista jäi liikaa. Ratkaisuksi hankimme lumilingon, jolla hoituu sitten koko tontti. Vaunun vierustaa pidetään puhtaana myös harjalla ja lapiolla, että päästään kantamaan kakkaa ja vettä. Lunta on siis poistettavana laajemmalta alueelta kuin leirintäalueella, mutta toisaalta linko tekee siitä helpompaa. Varsinkin minulle, kun Tomi sitä käyttää. Tämän kohdan pisteytyksessä taitaa käydä kuin saunan kanssa.
Ihmiset. Mökkipiha on rauhallisempi kuin leirintäalue. Tomi näki kerran kauriin vilahtavan keulaikkunan ohi. Tarkempi katsanto osoitti sen olevan naapurin tanskandoggi. Se ei jäänyt ainoaksi koiravierailuksi, ovat olleet joskus ihan yötäkin. Luvan kanssa. Lehmä ei ole piipahtanut täällä meidän aikana, mutta kesällä kyllä, kun se oli huomannut, ettei aidassa ollut sähköä. Jos pihaamme eksyy joku ihminen, hän on joko tuomassa jotain lähetystä tai hakemassa jonkinlajista eläintään takaisin kotiin. Mökin piha 3, leirintäalue 2.
Linnut. Lintujen ruokinta on meille yksi suurimmista iloista Suomen talvessa. Paitsi silloin, kun edellisessä kodissamme terassin kaiteeseen kiinnitetyllä lintulaudalla ruokaili kaksi hyvinsyöneen näköistä rottaa. Leirintäalueella ruokinta oli kielletty, miksiköhän, mutta tänä talvena meitä ovat ilahduttaneet parikymmentä eri sorttia pikkulintuja, kuten hömötulkut, punatiaiset ja pähkinänakki. On ollut ihanaa oppia tunnistamaan uusia lajeja! Mökin piha 4, leirintäalue 2.
Kaverimajoitus. Kun viime talvena kavereita tuli kylään, ainoa majoituspaikka heille oli vaunumme sohvaryhmä, josta rakennettiin sänky. Elämänrytmit piti synkata, pöytä lakkasi olemasta ja käytävä tukkeutui sohvan selkänojista. Nyt kyläilijät ovat viettäneet päivän meidän kanssa vaunussa ja nukkuneet, tai valvoneet vanhan talon ääniä peläten, yön mökissä. Mökin piha 5, leirintäalue 2.
Etäisyydet. Leirintäalueelta matkaa kauppaan oli nelisen kilometriä. Täältä ei. Lähimpään rahankulutuskohteeseen on 15 kilometriä. Ruokien kotiinkuljetuksesta ei edes haaveilla täällä haja-asutusalueella eli mitään ei viitsisi unohtaa ostaa, koska kipaisu ei ole vaihtoehto. Mökin piha 5, leirintäalue 3.
Valosaaste. Leirintäalue oli valaistu, mikä on plussaa silloin, kun ihmisten ja ajoneuvojen pitää nähdä liikkua. Nykyisessä paikassa ei ole katu- tai pihavaloja sotkemassa näkymää taivaalle, joten olemme saaneet nauttia tähdistä ja revontulista. Mökin piha 6, leirintäalue 3.
Mitä eroa on leirintäalueella ja mökin pihalla -kysymykseen tiivistetty vastaus on yksityisyys ja oman rytmin mukaan eläminen. Lopputuloksena voidaan todeta, että meidän tarpeisiin mökkitontti voitti leirintäalueen luvuin 6–3.
Kunhan pakkaset hellittävät sen verran, että Kotirannan huussi ja harmaavesisuodatin alkavat sulaa, siirrämme vaunukodin järvenrantaan ja kesä saa tulla. Sitten ei tarvitse kantaa vettä. Paitsi ensimmäinen kuukausi avannosta.
P.S. Lintulaudalla on hömötiainen.
