Vaunussa asuminen poikkeaa muista asumismuodoista ainakin siten, että kodin seinille pitää löytää laillinen paikka, johon ne voi vetää. Kun muutto vaunuun oli päätetty, oli selvää, että suuntaamme Etelä-Savoon tontille, jossa olimme jo viettäneet yhden kesän. Tonttia vuokraa yksityinen maanomistaja ja löysimme sen someilmoituksen kautta. Leirintäalueiden kausipaikat ovat halvempia, mutta maksamme ilolla vuokraa 2000 euroa vuodessa yksityisistä auringonlaskuista ja rauhasta, kodista.
Seuraavassa meidän normitiistai, jonka jostain syystä kuulen päässäni Antti Holman lempeällä äänellä luettuna ja oikein läheltä mikrofoniin puhuttuna.
Aloitan päiväni tassuttelemalla huussiin ja siitä järveen aamu-uinnille. Naapurimökin katto pilkottaa mäntyjen välistä, mutta he eivät ole näköetäisyydellä, joten uikkarin lycra venähtää kaapissa käytön puutteesta. Saunan takana on tilaa, joten ripustan pyyhkeeni kuivumaan aamupäiväaurinkoon takaseinään ruuvattuun koukkuun.
”Haen vettä” järvestä kääntämällä keittiön hanan auki. Uppopumppu nostaa veden vaunun seinän cityvesiliitäntään, josta se lorisee ultraviolettisuodattimen kautta lasiin, josta virvoitan sieluni. Napsautan vedenkeittimen päälle ja siirryn pian teekuppini kanssa markiisin suojiin terassille, jonka rakensimme kesällä 2022 pääasiassa vuokranantajan rahoilla. Tervehdin tuttavallista oravaa, Herra Tohtori nimeltään. Syötämme sille pähkinöitä. Terassille tulee grillin viereen myös tiskipaikka ja vesipiste varmaankin vuoden päästä. Tai ei se tule, se pitää itse rakentaa.
Toisin kuin leirintäalueilla, täällä on isäntävuoro joka päivä, joten vien roskat pihatien varren laatikkoon ja saatan samalla reissulla lakaista huussin lattian, jos ihan innostun. Raskasta, kun on vastuussa yksin koko alueesta ja joutuu siivoamaan vessatkin.
Iltapäivällä kaartaa ystäväpariskunta pihaan asuntoautollaan ja pysäköi sen ylärinteen parkkikselle. Lämmitetään tynnyrisauna. Kuunnellaan hanhien huutelua löylynheiton lomassa. Pulahdetaan järveen ja ihmetellään, miten suojassa sauna on järveltä päin tulevilta katseilta, mutta silti lauteilla istuessa näemme lehvästön lomasta ohi lipuvan joutsenparin ja naapurin Ahtin kalassa. Siis veneessä. Jos näkisimme Ahtin kalassa, menisimme toki auttamaan.
Illan hämärtyessä sytytetään ulkovalot ja grilli, istutaan iltaa ja räpsitään kuvia vaunun seinästä, joka värjäytyy oranssiksi auringon laskiessa järven taakse. Myöhäisillan huussireissuilla ihastellaan tumman taivaan linnunrataa niskat jumissa.
(Antti Holman ääni päättyy tähän.)
Vaikka vaunussa on periaatteessa kaikki, mitä asumiseen tarvitaan, ei siinä kuitenkaan ole. Tontilla meillä on välttämättömyys- ja mukavuusasioita, koska emme hae askeettista elämää tällä asuntovalinnalla.
Sähköt. Vaikka meillä on aurinkopaneelit ja iso akku, ne eivät mitenkään riitä käyttöömme varsinkaan umpikesän ulkopuolella. Maksamme sähkönkäytöstä mittarin mukaan vuokraisännälle.
Huussi. Vaunun vessaan mahtuu 18 litraa eikä sen kemikaalihuuruiselle sisällölle ole tyhjennyspaikkaa kuin kymmenien kilometrien päässä, sen käyttö ei siis oikeasti ole vaihtoehto. Kompostoiva huussi ei haise, tarvitsee tyhjentää harvemmin kuin vaunun kasetti ja se tuottaa siinä sivussa multaa niittykukille. Jos kemssan sisällön kaataisi vastoin lakia maahan, siitä kasvavat kukat varmaan hohtaisivat pimeässä ellei kaatokohtaan sitten porautuisi reikää, josta näkisi Melbourneen.
Harmaavesisuodatin. Vaikka harmaat vedet ovat kohtuullisen puhtaita – varsinkin kun käytämme tontilla pelkästään biohajoavia pesuaineita – pitää niistä silti päästä eroon. Emme halunneet jatkuvan asumisen vesiä maahan, joten vuokraisäntä kaivoi maahan harmaavesisuodatinjärjestelmän. Muutamalla putkenpätkällä se on vaunun viemäreissä kiinni.
Sauna. Vaunussamme on suihku, mutta kyllä rantasauna on rantasauna. Ovaalisauna – eli litistetty tynnyrisauna – lämpiää kesällä vartissa. Viileillä ilmoilla kestää reilun puoli tuntia, että sauna on lämmin eikä järvivesi aiheuta kiljuntaa osuessaan päänahkaan.
Vaja. Ilmeisesti meillä pitää asumismuodosta riippumatta olla tila, johon voimme vain tunkea asiat, joille ei oikein ole paikkaa. Vajaan on ollut hyvä piilottaa riippumatto (en ole nähnyt koko kesänä), pelastusliivit (vene on rikki) ja autotallista kannettuja laatikoita (sisältöä en tunne), banaanilaatikko, jossa on maalitahraisia lakanoita ja kyljessä lukee ”aineet”, auton renkaiden säilytyspussit, jotka eivät kestä renkaiden painoa sekä laturi, josta kukaan ei muista, mihin laitteeseen se kuuluu.
Vajaa lukuunottamatta edellä mainitut fasiliteetit ovat vuokranantajan kustantamia. Perustuksia ei ole valettu eli kaikki rakennukset ovat tarvittaessa liikuteltavissa. Hyvä ominaisuus, jos vaikka haluaisi tehdä huussilautan tai vajasta venevajan.
Opin hiljattain eräältä Insta-seuraajaltamme, että vaunua ei voi vain vetää tontille ja alkaa asua. Sisäisen allymcbealini (jonnet ei muista) oli pakko alkaa lukea maankäyttö- ja rakennuslakia ja totta tosiaan, §126 sanoo, että toimenpideluvan varaista on ”asuntovaunun — pitäminen paikallaan sellaista käyttöä varten, joka ei liity tavanomaiseen retkeilyyn”. Ei tuo 50-neliöinen terassi taitaisi mennä tavanomaisesta retkeilystä, joten tiedänpä nyt tuonkin, kiitos vinkin ja Finlexin.
Meillä vuokratontilla toki vuokraisäntä hoitaa lupa-asiat. Emme tosin ole nähneet mitään papereita eli otan varmuuden vuoksi vastaan vihreitä neulelankoja, jotta voin värkätä vaunun päälle maastokuvioisen hupun, ettei se erotu honkien seasta valtuuston järjestämissä lupalennoissa. Eikös kunnan johtoporras pörrää helikoptereilla tarkastamassa asukkaiden lainkuuliaisuutta?
Ainoa huono puoli tontissa on, että tämä on vain kesäasuttava. Käyttöveden otamme järvestä, joka jäätyy. Harmaavesisuodatin jäätyy. Huussi jäätyy. Näihin on olemassa sulanapitokaapeleita, mutta niitä ei saa asennettua meihin ihmisiin. Lumityötkin pitäisi jotenkin ratkaista, tämä on niin syrjässä, ettei tänne lumiaura eksy, vaikka kurkiaura näyttääkin tietä. Kansallisrunoilija Eino Leinon kehotuksesta otamme siis oppia joutsenista: Ne lähtee syksyin, palaa keväisin. (Tiedetään, se on Runeberg, mutta Leinon kuuluisi olla.)
