Espanjan hintataso ilahdutti ja kauppa-asiointikin alkoi sujua muutaman kuukauden jälkeen. Kulttuurišokki toiseen suuntaan on tiedossa kotimatkan päätteeksi.
Keräsin tähän muutamia eroja suomalaisista ja espanjalaisista ruokakaupoista, niin voin täältä kerrata tiedot, kun palaamme Suomeen. Meidän kauppareissut rajoittuvat pääasiassa Aurinkorannikolle ja suuren maan muissa kolkissa törmää varmasti erilaisiin valikoimiin ja käytäntöihin.
Aistikokemus espanjalaisissa kaupoissa oli pääsääntöisesti liian voimakas. Pesuaine- ja kosmetiikkaosasto haisivat niin vahvasti ja pitkälle, ettei tehnyt mieli ostaa mitään ruokatarvikkeita viereisiltä tai edes seuraavaksi viereisiltä hyllyiltä.
Musiikki soi usein niin kovalla, että se esti silmiä ymmärtämästä, mitä kauppalapussa lukee. Opin ottamaan vastamelukuulokkeet mukaan, paitsi silloin kun unohdin ne eli melkein joka kerta. Ne eivät sulkeneet koko maailmaa ulkopuolelle, mutta auttoivat leikkaamaan pahimman melun, että näkö alkoi taas toimia. Voisiko joku keksiä vastahajukuulokkeet?
Servetit
Tuotepuolella yksi hämmennyksen aihe oli servettien löytämisen haaste. Käytän värikkäitä ja kuviollisia lautasliinoja arjessa, koska ne ylevöittävät minkä tahansa valmisaterian, toisin kuin talouspaperi eli karavaanarin servetti.
Jos servettejä löytyi peruskaupoista, ne olivat valkoisia. Värien käyttöön sitä aistiähkyä ei sitten voitu ulottaa. Värikkäämpiä vaihtoehtoja tuntuivat tarjoavan vain hyvinvarusteltujen tavaratalojen peränurkkien soppien alahyllyt – ja silloinkin valikoima rajoittuu lähinnä lastenelokuvahahmoihin. Harvoissa muissa ei onneksi ollut kuvia tutuista hahmoista aikuisten elokuvista.
Lihat ja valmisruuat
Liharuuat olivat myynnissä kokonaisempina kuin Suomessa. Ei siis kävelevinä vaan kylmähyllystä, mutta esimerkiksi kanan fileitä oli tarjolla enemmän kuin suikaleita. En yleensä osta valmiiksi marinoituja tuotteita, mutta Espanjassa hunajamarinadia ei tarvinnut väistellä, koska sitä ei ollut tarjolla.
Puolivalmisteiden valikoima tuntuu olevan kauttaaltaan Suomessa laajempi. Valmiiksi kypsennettyä broiskua saa suomalaisen lähimarketin kylmähyllystä useita makuja eri valmistajilta. Espanjasta onnistuin löytämään yhden vastaavan tuotteen. Se on hyvin kätevä paketti, kun pitää saada nopeasti kanasalaatti tai jokin muu kasvisruoka.
Täysin syömävalmiita annoksia sen sijaan löytyi runsaasti. Niille oli monissa paikoissa oma palvelutiskinsä, josta patatas bravakset myytiin lämpöisinä.
Näistä kokemuksista päättelen, että Espanjassa ruoka tehdään atomeista tai ostetaan lusikointivalmiina.
Maitotuotteet
Alkureissusta kahvissa oli piimämäinen sivumaku, koska joukkoon päätyi fermentoitua maitoa. Se oli ainoa maitotuote, jonka löysin kylmästä. Pari päivää myöhemmin tulin ajatelleeksi, että olisi ehkä pitänyt tutkia lämpimät hyllyt. Joku nokkelampi olisi kysynyt kaupassa neuvoa, mutta se en ole minä, joka puhuu vieraille ihmisille. Sittemmin kahvi on ollut piimätöntä ja jopa laktoositonta.
Kasvikset
Vihannesosaston parasta herkkua olivat paikalliset ananakset ja appelsiinit. Tomaateissa oli sortimentteja, kuten Suomessakin, mutta kurkut jäivät joskus ostamatta, kun en löytänyt niitä. Pikkulaari paljastui seuraavalla kerralla pylvään takaa piilottelemasta basilikan kanssa.
Aurinkorannikolla yrttejä ei myydä ruukuissa vaan katkottuna muovirasioissa, enkä niitäkään nähnyt joka kaupassa.
Karkit
En ihmettele yhtään, jos lapsilla tulee espanjalaisen karkkihyllyn edessä itkupotkuraivari, kun aikuisellakin meinaa tulla. Valikoima on suppea eikä sekoituspusseja ole. Ne harvat kerrat, kun jotain ostin, karkit olivat mauttomahkoja.
Irtokarkkikulttuuria ei Aurinkorannikolla käytännössä ole. Rondassa (hieno rotkokaupunki majapaikkamme lähettyvillä) törmäsin yhteen irtiskauppaan, jossa hinta oli 45 € / kilo. Suomessa maksoin noin 6 euroa kilolta, kun viimeksi ostin niitä syksyllä 2023.
Alkoholijuomat
Alkoholisoituminen Espanjassa sen sijaan on helppoa ja halpaa. Pienissäkin kaupoissa on laajat valikoimat oluita, viinejä, liköörejä ja ginejä. Halvin Espanjasta löytämämme olut maksoi 0,31 € / tölkki. Suomalaisen kaupparyhmän sovelluksesta löytämäni edullisin bisse oli 0,94 € / tölkki ilman panttia.
Lempikuohuviinimme Suomessa maksaa 15,48 € ja Espanjassa 2,95 €. Kyseessä ei ole sama tuote ja jos lähtisi laadullisesti etsimään täysin vastaavaa, joutuisi Espanjassa pulittamaan siitä ehkä jopa vitosen.
Espanjalaisen kaupan kassalla
Kun marketista haluaa näiden tavaroiden kanssa ulos, alkaa ongelmat. Varsinkin halvemmissa kaupoissa (Lidl ja Mercadona) on pitkä kassahihna, mutta olemattomat tilat tavaroille sen jälkeen. Kouruja on yksi ja koko jono odottaa, että saat kamasi pois seuraavan asiakkaan munakoison tieltä.
Kiireestä ahdistuvan, tiellä oloa välttelevän ja tehokkuutta arvostavan suomalaisen sielunmaisemassa tällainen suunnittelumoka putoaa kolmannelle kehälle Danten helvetin esikartanoista. Tämän typeryyden vuoksi ostokset heitellään kassalta takaisin kärryyn ja pakataan kasseihin oven suussa roskisten vieressä. Kalliimmissa kaupoissa (Carrefour) ymmärretään, että ihmisen eksistentiaalikriisi eskaloituu, jos ei ole rauhassa aikaa ja tilaa pakata. Testamenttaan omaisuuteni myyjille, jotka sulkevat kassan minun jälkeeni.
Suomituotteet Espanjassa
Karkki- ja alkoholiasioissa käännyimme kerran suomikaupan puoleen, joita Fuengirolassa on useita.
- Ikiaikainen lempparini eli TV Mix Original 340 g Espanjassa 4,50 € (Suomessa 3,25 €)
- Lonkerotölkki 1,65 € (Suomessa 2,88 € ilman panttia)
- Juhlapöydän konvehdit 8,95 € / rasia (Suomessa kolme rasiaa 10,90 € eli 3,63 € / kpl)
Jokainen tuote oli hintansa arvoinen.
Yleisesti ottaen ruoka oli Espanjan kaupoissa noin 30 % halvempaa kuin Suomessa. Yksittäiset tuotteet, kuten luomumunat ja voi olivat samoissa hinnoissa.
Erilaisen valikoiman lisäksi melkein totuimme siihen, että Espanjassa kaupat ovat sunnuntaisin ja juhlapyhinä kiinni. Kertaakaan emme menneet oven ripaa hamuamaan, mutta joskus nautimme pyhäpäivän juhla-ateriana säilykelihapullia perunamuusijauheella.
