Olemme asuneet vaunussa yli vuoden ja kun kaikki vuodenajat infernotalvesta lähtien on lusittu, on syntynyt jonkinlainen kuva – ei nyt Edelfeltiä sentään – siitä, miten tämä eroaa muista asumismuodoista.
Selkäydinmukavuudet ovat vuoden mittaan muuttuneet asioiksi, joita pitää selvittää, hoitaa, opetella ja tehdä. Tällaisia ovat esimerkiksi lämmitys, vesi- ja vessahuolto. Toisaalta ei tarvitse palata kuin yksi keski-ikä taaksepäin, niin nämä olivat perusarkea, ja moni nykyihminenkin (homo sapiens sapiens) on pelännyt mummolan huussiin menoa pimeällä. Ympärivuotinen asuminen asuntovaunussa on siis vähän kuin paluu lapsuuteen. Paitsi nyt saa syödä jälkiruuan ennen pääruokaa.
Lämmitys
Talossa väännettiin termostaattia – eli näprättiin puhelimesta auki sovellus ja annettiin tieto, että lattialämpöä voisi pienentää yöksi. Sitten toisesta sovelluksesta vedettiin tahmainen viiva näytön yli suuntaamaan ilmalämpöpumpun pöhinää hieman oikealle. Kolmannella sovelluksella maksettiin sähkölasku irvistäen. Ja laitettiin takkaan tulet. Ihan ilman sovellusta.
Vaunumme lämpiää sähköllä tai kaasulla valinnan mukaan. Valintaperusteena käytämme ulkolämpötilaa, lämmitysmuotojen hintaa ja mahdollisia leiripaikan rajoitteita. Keväästä syksyyn elämme rantatontilla ja lämmitys on aina sähköllä, koska se on helpompaa ja edullisempaa kuin kaasulämmitys.
Vaunumme sopii ympärivuotiseen asumiseen, koska se on matkailuvaunuksi hyvin eristetty. Paitsi äänen osalta, siitä ei ole toivoa missään vaunussa. Kesäkuukaudet lämmitys on kokonaan pois päältä, ellei ilmankosteus tipu nenäkarvoista. Vaikka juhannuslämpötila ei paljoa tippuisi joulusään alapuolelle, lämmitys kuivattaa koleuden pois.
Kaasulämmitys on meillä tehokkaampi ja siksi se on käytössä kylmimmät ajat. Ensimmäisen talven vietimme leirintäalueella ja siellä oli monien alueiden tapaan kielto sähkölämmitykselle, koska verkko ei kestä sitä. Kaasupulloa vaihdettiin kovimmilla pakkasilla kerran vuorokaudessa. Se oli sekä rasittavaa että kallista. Kaipasin kännykkäsovellusta.
Vesi
Talossa avattiin hana ja maksettiin vesilasku. Irvistettiin. Ja jatkossa laitettiin hana vähän aiemmin kiinni. Ei sovelluksia.
Vaunussa vedenkäyttö vaihtelee meillä talven ja muiden vuodenaikojen välillä. Talvella jokainen käytetty litra kannetaan sisään ja ulos; se on tehokas lotraamisen hillitsijä. Raikasvesisäiliöömme mahtuu vain 40 litraa ja kun suomalainen käyttää keskimäärin yli 100 litraa vettä vuorokaudessa (kuuklasin), niin meidän käyttö jää nykyään varmaankin sen alle, kun säiliötä ei edes täytetä joka päivä. Kannetulla vedellä tiskataan, käydään suihkussa ja vessassa. Käytön jälkeen kaikki raahataan pois. Sovelluksina irrallinen harmaavesisäiliö ja pulkka.
Keväästä syksyyn vesi juoksee, minä en. Otamme käyttöveden uppopumpulla järvestä suoraan vaunun hanaan ja se katoaa harmaavesisuodattimen uumeniin. Vuonna 1970 noin puolella suomalaistalouksista oli vesijohto ja viemäröinti (kuuklasin taas) eli aivan ajan hermonpäillä ollaan puolet vuodesta. Tontilla käytämme suihkua tai peseydymme saunassa järvivedellä. Uppopumpun letku on toki haaroitettu, ettei vahingossakaan joudu kantamaan sinnekään kuin puut.
Tontilla emme käytä vaunun vessaa, sillä sinne laitettavien kemikaalien vuoksi sitä ei saa tyhjentää minne tahansa. Enkä nyt kutsu jätöksiämme kemikaaleiksi, niin paljoa myrkkyjä emme vedä. Toivottavasti. Lisäainesaanneillekin on varmaan ladattavissa jokin sovellus. Meillä on kompostoiva huussi – taas paluu keskiajalle – joka on vuoden päästä mainiota pohjaa niittykukille.
Kaikkina vuodenaikoina tarvitsee pestä pyykkiä, joka pesukoneen ja sen paikan puutteesta johtuen hoidetaan kodin ulkopuolella, joten vedenkulutusta ulkoistetaan siltä osin pesuloihin tai leirintäalueille. Aiemmin ei ole tullut isoille kylille lähtiessä mieleen, että kuljetanpa paskaiset kalsarit mukanani, mutta nykyään se on aina relevantti vaihtoehto.
Ilmanvaihto
Talossa koneellinen ilmanvaihto hurisi ja kärpäset suodattimesta imuroitiin pari kertaa vuodessa. Eli kerran, kun ei muistettu useammin. Sovellus: Muistutus kännykän kalenteriin.
Lumitöitä piti omakotitalossa tehdä, varsinkin kun auran jäljiltä oli polanne tukkimassa kulun. Aina ei tehty, koska vaunun veturina jyrisi tehokas neliveto, vaan mentiin yli eikä jääty pohjapanssarista kiinni. Jyrkältä harjakatolta lumet tulivat alas tai sulivat itsekseen. Sovelluksena sää-appi, jota katsellessa saattoi livahtaa sana suupielestä.
Ensimmäisen vaunutalven vietimme leirintäalueella, jolla lumet ajoteiltä kolasi urakoitsija. Vaunun ympäristö piti kuitenkin itse pitää puhtaana, kun ei sinne vaunujen väleihin millään vehkeillä tungeta. Joinain aamuina lumi oli nietostunut oven eteen, mutta niinäkin aamuina ympärivuotinen asuminen asuntovaunussa tuntui meille oikealta vaihtoehdolta. Samoin talvi Espanjassa.
Ulospääsyn lisäksi oli muitakin syitä tehdä lumityöt. Vaunu on tasakattoinen eikä kestä loputonta lumikuormaa. Lisäksi meidän vaunu hengittää siten, että se ottaa raikasta säätä pohjan ilmanottoaukkojen kautta sisään ja työntää käytetyn ilman katon venttiileistä ulos. Vaunun helmojen ympäristö ja katto pitää siis olla puhtaana, jotta ilma kiertää eikä vaunu homehdu. Tätä hommaa riitti ensimmäisenä talvena ja sovelluksina oli lumenpudotin, lajitelma harjoja, kola, lapio, kolalapio ja minttukaakao.
