Tänään tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun me muutettiin asuntovaunuun.
Ensimmäinen vuosi asuntovaunussa, jolloin kaikki on uutta ja ihm… hajalla
Ei asuntolainaa ja upea paikka asua järven rannalla. Mikä voi mennä pieleen?
Berninpaimenkoiramme Mambo kuoli pian muuton jälkeen.
Hajoavista vesipumpuista neljäs jäi käyttöön, lämmitysjärjestelmän glykoleja pestiin vessan lattialta, keittiön laatikkoa kuivateltiin vuotaneen hanan alta, cityvesiliitännän magneettiventtiiliä takuuvaihdettiin useammin kuin kaasupulloa pakkasella.
Talvi leirintäalueella ja lumi-inferno kävivät niin raskaiksi, että olin välillä viikon sairaalassa toipumassa. Ei auttanut avantouintikaan, vaikka olin siellä koko talven lotrannut. Kun palasin kotiin, korona veti meidät molemmat kanveesiin viikoiksi.
Jossain kuumehoureiden välissä revittiin kuitenkin kasaan podcast asuntovaunuun muuttamisesta. Sen tekeminen taisi pitää meidät järjissään. Niin järjissään kuin meidän diagnooseilla nyt ollaan.
Podcastiä voit kuunnella ilmaiseksi esimerkiksi Podimossa.
Varmaan meillä oli ihan mukavaakin, mutta ei tule just nyt mieleen. Ilmeisesti ei kaduttanut ainakaan niin paljoa, että oltaisiin muutettu takaisin asuntoon, johon ei tarvitse kantaa vettä ja lämpöä. Hankinta- ja asennuslistalle tuli laite, jolla näkee vaunun sisältä, paljonko kaasua on jäljellä. Ei sillä, että se vaikuttaisi pullon vaihtoväliin.
Julkista tästä muuttoprosessista tehtiin alusta alkaen. Instagram-tili perustettiin pari kuukautta ennen muuttoa. YouTube-kanava meillä oli jo olemassa ja sen nimeksi muutettiin Kartanokaravaanarit. Aluksi minä tein sinne videoita reissuista ja muutosta, nykyään Tomi editoi sinne ajo- ja matkavideoita.
Toinen vuosi asuntovaunussa, jolloin seuraamme liittyy koira ja uusi vetoauto
Minulle jäi pitkä korona, jota lusin syksyyn saakka. Tomi rakensi sillä aikaa Kotirantaan terassin, kun minä join yskänlääkettä. Kai me ollaan joskus käyty jossain reissuissakin.
Talvi vietettiin kaverin kesämökin pihassa ja mökki toimi oivana huoltorakennuksena. Sinne pääsi suihkuun, pyykit sai pestyä ja kuivaksi. Lumilingolle oli säilytystilaa tallissa, josta sitä ei sitten meinannut saada ulos, kun lunta tuli aina kerrallaan puoliväliin ihmistä.
Tässä blogitekstissä kerron, miten leirintäalueella ja mökin pihassa asuminen erosivat toisistaan.
Tutustuimme tien vastakkaisella puolella asuvaan aasiin (jonka juttelu kuului meille asti), possuun (jonka hain tien varresta auton takapenkille, kun se oli kylille matkalla), moneen muuhun eläimeen ja yhteen ihmiseen sekä sekarotuiseen Kuura-koiraan, jonka adoptoimme toiselta hoitokerralta meille pysyvästi.
Kuurasta sekä toisesta hoitokoirasta Romeosta löytyy juttua tästä blogitekstistä.
Vetoautolle (Audi Q7, 4.2 TDI, vm. 2008, 553t km) talvi oli niin rankka, että se hajosi seisaalleen, seisonnassa kun oli. Kauppakassina palveli liisattu Mini Cooper SE.
Audissa ei moottorin ohjausyksikkö vastannut huuteluihin, toinen turbo vuoti ja öljyä falskasi moottorin ja vaihdelaatikon välistä, näin suurimmat mainitakseni. Korjaus olisi maksanut auton arvon verran, joten päädyimme vaihtamaan veturin. Uudeksi vetoautoksi tuli Volkswagen Touareg 3.0 TDI vm. 2011, 243t km. Ajokilometrejä oli siis 44 % vanhan auton lukemista, joten toive pitkäaikaisesta kumppanuudesta oli esitetty.
Jossain välissä oli varmaan ihan mukavaakin.
Laitettiin pystyyn nämä nettisivut ja blogi, kun somen merkkimäärät kävivät minun kirjallisille tarpeilleni liian rajoittaviksi. Myös Facebook-tili perustettiin, kun jotenkin ei saatu tarpeeksemme tästä esillä olemisesta.
Kolmas vuosi asuntovaunussa, jolloin vaunun helmat ja parisuhde alkavat rakoilla
Kesä vietettiin perinteisesti Kotirannassa. Yllätysmyrsky rikkoi vaunun markiisin, kun vettä tuli kerralla riittävästi. En kokeillut pulahtaa siinä markiisikankaan pussituksessa, vaikka olisihan se ollut hienoa, että vaunun katolla olisi ollut terassi, kun uima-allaskin oli jo valmiina.
Vuoden tärkein tapahtuma oli ritariperhosen asettuminen Tomin kädelle.
Laitteiston hankkimista, päivittämistä ja korjaamista on jatkuvasti. Vuoden suurimmat hankinnat olivat tankattava kaasupullo, polttava vessa ja kahvinkeitin. Keitin ei siis polttanut kahvia, vain keitti. Vessa poltti. Ei kahvia. No niin, asiaan. Siis murukahvi, huussi ja kemiallinen vessa alkoivat parin vuoden käytön jälkeen tökkiä.
Polttavan vessan asennusta voit katsoa näiltä videoilta.
Tankkipullon asentamisesta ja sen tankkaamisesta on juttua tässä blogitekstissä.
Ilmeisesti on taas ollut tekemisen puutetta, koska julkaisin uuden podcastin Satumainen rikos. Tällä kertaa aiheena ei kuitenkaan ollut minä-minä-minä, vaan siinä tuttuja satuja käsitellään kuin aitoja rikostapauksia. Tiedättehän, Lumikin äitipuoli tilasi palkkamurhan ja Tuhkimolla teetettiin pakkotyötä eikä näistä löydy mitään diaarinumeroita käräjäoikeuksista.
Satumaista rikosta voit kuunnella ilmaiseksi esimerkiksi Podimossa.
Talvet olivat olleet niin tikkuisia, että päädyttiin siirtämään elämämme muutamaksi kuukaudeksi Espanjaan. Kuura rakastaa autoilua, mutta on historiansa vuoksi arka uusille ihmisille ja koville äänille. Monet tilanteet Kuuraa reissussa siis jännittivät, mutta rannoilla juokseminen oli ihan parasta.
Menomatkalla jumitettiin yhdellä leirintäalueella kymmenen päivää, kun auto ei lähtenyt käytiin. Akku oli tyhjentynyt ja vaihtamiseen lisäsi haastekerrointa se, että akku sijaitsi kuskin penkin alla. Sähköpenkin alla. Joka ei siis liikkunut, kun ei ollut sitä sähköä. Tietääkö joku jonkun antinobelpalkinnon, jonka saajaksi voisi ehdottaa tämän suunnittelijaa?
Talvi oli Espanjassa lämmin ja rutikuiva. Säästettiin vettä, saatiin uusia ystäviä ja vietin muutaman yön sairaalassa munuaistulehduksessa. Vyöruusun sairastamisen jälkeen.
Paluumatkalla mällättiin vaunua Ranskassa. Kahdesti. Samana päivänä. Saatiin YouTube-kanavallemme yli 1000 tilaajaa ja erityishikipisaroita on katsojille kuulemma aiheuttaneet ne videot, joissa vahinkoja sattuu.
Tällä videolla päädymme navigaattorin suosituksesta aivan liian kapealle tielle, josta sitten tällä videolla pyrimme takaperin pois.
Varmaan meillä oli ihan mukavaakin, mutta mitään tiettyä tapausta en nyt osaa mainita. Tässä kohtaa ihan vähän jo kadutti. Me tullaan hyvin juttuun keskenämme, mutta minä tarvitsen hirvittävän paljon omaa aikaa ja tilaa. En käsitä, mikä aivopieru on näillä ominaisuuksilla ollut muuttaa vaunuun kenenkään kanssa. Tai ylipäätään mihinkään kenenkään kanssa.
Rehellisyyden nimissä, tämä asumismuoto on koetellut meidän parisuhdetta. Me ratkaistiin asia ostamalla toinen vaunu lisätilaksi. Se on samalla tontilla ja enimmäkseen minun woman cave. Vietän siellä aikaa kirjoittaen, ommellen, ihan vain hengaillen. Olemalla itsekseni. Se on myös vierasmaja ja ollut hirveän kätevä varakoti silloin, kun Kartano on korjauksessa tai huollossa. Ja sehän on.
Neljäs vuosi, jolloin maksetaan oppirahoja ja toteutetaan unelmia
Kesä Kotirannassa, aina. Täällä oleskelu on niin leppoisaa ja ihanaa ja tavallista, että päivät sekoittuvat toisiinsa, kaikki on hyvin, eikä mitään muistettavaa tai raportoitavaa ole. Päivän tapahtumat ovat tasoa kielon tuoksuminen, mustikoiden kypsyminen, hanhiparin ohilento ja Kuuran itsenäiset lenkit, joissa jännintä on se, lähtikö se itään vai länteen. Tai minkä eläimen ulosteessa se tällä kertaa kieriskeli, emme erota niitä vielä hajusta.
Kotirantaa esittelen tässä blogitekstissä.
Talveksi päätettiin taas suoriutua Espanjaan, mutta sitä ennen ostettiin uusi polttava vessa edellisen väärin asennetun tilalle. Tein itse ja säästin. Maksamme sitä edelleen.
Tällä kertaa mällättiin vaunun kylki jo menomatkalla. Taas Ranskassa. Älkää menkö sinne. Vaikka siellä onkin parhaat moottoritiet, mykistävät Normandian maihinnousun ranta ja Mont Saint-Michel -luostarisaari sekä samppanjaa.
Tämä talvi Espanjassa oli kylmä, märkä ja tuulinen. Taas tapasimme ihania ihmisiä ja toteutin uusien ystäviemme kanssa lähes 40-vuotisen unelmani. Käytiin hengaamassa muutama aurinkoinen ja lämmin päivä Lontoossa, nautittiin perinteinen afternoon tea sekä fish & chipsejä, vietettiin päivä Harry Potter -studiolla (tämä haave on vähän tuoreempi) enkä nähnyt yhtään perinteistä nähtävyyttä. Ihan parasta.
Koti-ikävä vaivasi meitä kaikkia kolmea lähes koko talven. Kuura stressasi jokaista ääntä ja me oltiin Tomin kanssa väsyneitä ja toisinaan kipeitäkin. Ajettiin kotiin poikkeuksellisen nopeaa tahtia ja erikoista oli se, että mitään ei kolhittu. Ilmeisesti vauhti korjasi virheet. Auton vaihdelaatikko vähän reistasi, mutta minä en nyt mitenkään haluaisi muistaa sitä.
Kun saavuttiin Kotirantaan huhtikuussa, sielu laskeutui lepotilaan. Järvessä oli heikot jäät, joiden maagista laulua kuunneltiin, seurattiin kirjosieppojen kisaa pöntön hallinnasta ja naurettiin Kuuran onnenhypyille, kun se ei meinannut pysyä turkissaan.
Viides vaunuvuosi alkaa ja ensi talveksi jäädään Suomeen. Tällä kertaa ihan tähän Kotirantaan. Se vaatii joitain toimenpiteitä esimerkiksi vesihuollon suhteen, mutta me tehdään niitä tässä kesän aikana ja raportoidaan tekemisistämme näissä meidän kanavissa, näitä kun riittää.
Meillä on ollut aika mukavaa. Tai on tää vaan hienoo hommaa, kuten meillä karavaanareilla on tapana sanoa.
