Press "Enter" to skip to content

Muutto asuntovaunuun

Toisinaan on ihan mahdotonta valita hevi-osastolla paprikoiden välillä, mutta muutto asuntovaunuun on päätöksenä kirkas heti, kun saa rähmäiset silmänsä auki. Ehkä se paprikan valintakin onnistuisi, jos sitä voisi miettiä yön yli. Tai viisi vuotta.

Karavaanariharrastukselle antauduimme vuonna 2016 ja aina kun vuosien aikana tuli tarve karsia kuluja, vaunusta luopuminen oli listan toiseksi viimeisenä. Mikäli nykyisiin säilytystiloihimme otetaan röntgenyhteys, ihan hännillä saattaa olla mun neulelangat ja Tomin työkalut. Alusta asti puhuttiin, toki ainakin osittain vitsillä, että muutetaan asuntovaunuun asumaan. Ei muutettu. Sen sijaan ostettiin neliöiltään 2,5-kertainen omakotitalo paritalon puolikkaan tilalle. Asennettiin valvontakameroita ja robottiruohonleikkuri, rakennettiin leffahuone, otettiin vaunulle kausipaikka ja lähdettiin Pohjois-Ruotsiin reissuun muutamaksi viikoksi.

Valjastettiin naapuri tyhjentämään postilaatikko, mutta oltiin kuitenkin koko ajan stressaantuneita sillä asuntovaunulla liikkuessa, että miten se talo siellä pärjäilee. Valoja sytyteltiin ja sammuteltiin etänä, paitsi silloin kun reititin buuttasi itsensä ja koko talo oli leikkaussalivalaistuksessa siihen asti, kunnes päästiin kotiin. Valvontakameroiden kuvaa pystyimme seuraamaan etänä, paitsi silloin kun ne tilttasivat. Ensimmäinen hälytys kameroilta tuli, kun oltiin ajettu 277 metriä, koska asetukset oli kärpäsen herkkyydellä, mutta me oltiin varmoja, että sinne ne nyt jo murtautuu.

Kun me lopulta keväällä 2021 tultiin järkiimme, tyhjä oli sekä tili että takki. Molemmilla oli diagnoosi vaikeahkosta masennuksesta, pitkä sairausloma ja somejätin käyttöehtojen mittainen lista talon hoitoon liittyviä tekemättömiä asioita.

Asuntovaunu Kabe Hacienda 880 sisältä. Etuoikealla keittiö, taustalla parivuode.

Haaveilemamme asuntovaunu oli tullut hiljattain nettiin myyntiin ja Tomi näytti mulle sen kuvia. Viisi vuotta aiemmin tämä vaunu ei ollut sopinut meille, koska siitä puuttui yksi sänky ja meiltä muutama kymmenen tuhatta. Rahat puuttuivat edelleen, mutta valkoiset nahkasohvat näyttivät ja tuntuivat vieläkin hyvältä idealta. Vuoden asumisen jälkeen kirkas mielipiteeni sohvista on muuttunut hintsusti nuhjaantuneemmaksi.

Yön aikana muotoutui yhteinen ajatus: Talo lihoiksi ja muutto asuntovaunuun. Aloimme kiinnittää listoja ja piilottaa kodinkoneita ja laitteiden latureita talon myynti-ilmoituksen kuvauksia varten. Haimme vaunun kotiin ja talo myytiin päivässä, kännyköiden latureita etsimme vieläkin. 

Lähipiiri hurrasi, teki aaltoja ja tarjoutui ostamaan irtaimistoa, tuli siivousavuksi ja vei kaatiskuorman. Keskeneräinen terassin lasitus, kukkapenkkien kitkeminen, kirottu ikkunoiden pesu ja valvontakamerajärjestelmä jätettiin uusille asukkaille. Taakse jäi myös asuntolaina, mopojen pärinä, kaiken säilyttäminen, koska on tilaa, rajattomasti juokseva vesi, pesukone ja viinikaappi. Tuo viimeinen kirpaisi, mutta olen oppinut elämään sen kanssa. 

Vedimme vaunun Etelä-Savoon rantatontille, joka oli ollut meillä vuokralla jo edellisenä kesänä. Vaunun lisäksi meillä on sähköt, huussi, harmaavesisuodatinjärjestelmä, vaja ja sauna, mustikoita metrin päässä terassista, telkkäperhe, päivittäinen hanhien ohilento, korvissa humiseva hiljaisuus, muutama hämähäkki liikaa ja rikkoutunut soutuvene. Ja jääkaappikylmä kuohari on ihan hyvää, kun sitä juo järven rannalla.

Täällä voit tutustua kesäpaikkaamme

Ota seurantaan somet, niin kurkkaat asuntovaunuarkeen ja pääset matkoille mukaan. 😊