Kun liikkuu 15-metrisellä yhdistelmällä, kuulee joskus kommentteja, että kannattaisiko kuitenkin harkita retkistä. On se käynyt mielessä. Ja ei kai tuolla nyt ainakaan ulkomaille kannata lähteä. Sitäkin on mietitty.
Ajoimme kuitenkin talveksi 2023–2024 Espanjaan muutamaksi kuukaudeksi ja takaisinkin päästiin. Vaunun helmavauriot ja auton osumat ehdittiin sopivasti korjata ennen seuraavan syksyn lähtöä.
Kalusto ja kuljettaja
- Vetoautomme on Volkswagen Touareg ja sen pituus on noin 5 metriä.
- Asuntovaunumme eli Kartano on Kabe Royal Hacienda 880 TDL ja sen pituus on 10 metriä. Peräylitystä on liikaa eli noin 4,5 metriä.
- Meillä ei ole mooveria.
- Vaunussa on käytössä 4 kameraa, joista näkee taakse, sivuseinät, takakulmat ylhäältä ja niin edelleen. Lisäksi autossa on niin sanottu 360°-kamerajärjestelmä, josta on ollut apua tiukoissa paikoissa.
- Kuljettaja Tomi on erinomainen peruuttaja eli jos jonnekin emme päässeet, se johtui fyysiikan laeista eikä taidoista.
Kartano esitellään tarkemmin erillisessä blogitekstissä.
Peruutuskamerajärjestelmästä voit lukea lisää tästä blogitekstistä.
Navigointi Euroopan teillä
Otimme mukaan paperikartan, koska siitä näkee parhaiten kerralla koko maanosan. Seikkailuhenkisempi olisi piirtänyt kartalle muurahaiskarhun kuvan ja ajanut sen ääriviivoja pitkin, mutta se jäi taiteilematta, koska emme avanneet karttaa kertaakaan koko matkalla. Se saattoi olla virhe.
Käytimme navigointiin yhdistelmää TomTomista, Applen kartoista ja Google Mapsistä. TomTom GO Navigation -sovelluksen Truck-versio oli siitä hyvä, että siihen sai syötettyä yhdistelmän tiedot, kuten pituuden, korkeuden ja painon. Näillä perusteilla se osasi antamassaan matka-aika-arviossa huomioida sen, että emme aja moottoritiellä 120 kilometriä tunnissa.
Sen sijaan TomTomin sovellus ei tiennyt, että emme olleet kuorma-auto. Se kierrätti meitä kuorma-autokieltojen vuoksi outoja reittejä sekä paikkoihin, joihin ei saa mennä asuntovaunulla. Se ajatti meidät myös sellaisille teille, joissa neppisautoakin olisi saanut töniä kieli keskellä kämmentä, ja rikoimmekin tällaisessa paikassa sekä autoa että vaunua.
Kun YouTube-videot tästä seikkailusta valmistuvat, laitan tähän linkit niihin.
Seuraavaa matkaa varten tutkimme vaihtoehtoja navigaattorille, sillä meillä ei ole varaa tähän navigointiveroon. Toimivaa kännykkäsovellusta, jossa on Apple CarPlay -tuki, ei vaan vielä ole tullut vastaan.
Markkinoilla on erillisiä matkailuajoneuvoille tarkoitettuja navigaattorilaitteita, esimerkiksi TomTomilla (miksi tämä kuulostaa niin tutulta..?) ja Garminilla. Niihin saa tallennettua yhdistelmän kriittiset mitat ja niiden karttoihin on lisätty runsaasti leirintäalueita valmiiksi.
Garmin on laitteena monipuolisempi – siihen on esimerkiksi mahdollisuus kytkeä langaton peruutuskamera – mutta kuulemiemme kokemusten mukaan sen reitityskyky vastaa edellä kerrottua sovellusta. TomTomin erillinen laite taas käsittääksemme hallitsee reitityksen hyvin – toisin kuin sovelluksensa – mutta itse laitteet ovat karvalakkimallimpia.
Jatkamme etsintää ja saatamme tehdä seuraavan matkan muurahaiskarhukarttaa lukien.
Keliolosuhteet liikenteessä
Seurasimme matkalla sääennusteita luonnollisesti mukavuussyistä, mutta isolla yhdistelmällä se oli myös turvallisuuskysymys. Rankka vesisade hankaloittaa ajamista, mutta erityisesti tuuliolosuhteita tutkimme tarkasti, sillä kovat puuskat saavat isosta kyljestä pitävän otteen.
Osan ajopäivistä ja -ajankohdista valitsimme sen mukaan, milloin todennäköisimmin pysyisimme omalla kaistalla ja pelkoitkuni olisi hiljaisinta.
Polttoaineen ja kaasun tankkaaminen
Asennutimme tankkipullon ennen lähtöä, sillä polttava vessamme toimii kaasulla. Erityisesti taajamissa ja pikkukylissä osa huoltoasemista oli niin ahtaita, että vaunusta olisi irronnut katto tai kulmat, jos olisimme yrittäneet tunkea niihin. Sen sijaan isojen teiden varsilla moni huoltoasema oli suunniteltu myös rekoille, joten aina jokin tankkauspaikka löytyi, mutta sen etsimistä ei kannattanut aloittaa siinä vaiheessa, kun tankissa oli jäljellä höyryt.
Tankkipullosta on erillinen blogitekstinsä täällä.
Leiripaikan etsintä ja sovellukset
Suurin jännitystekijä matkalla oli se, mahtuuko näin isolla yhdistelmällä yöpymään muualla kuin jalkapallokentillä. Ja kuka korvaa, jos rankkari rikkoo keulaikkunan. Meillä ei ole mooveria eli laitetta, joka asennetaan akselistoon ja sitten vaunua pyöritetään kaukosäätimellä vaikka paikallaan kuin sitä mikroautoa, jonka isä ostaa ”lapselle joululahjaksi”.
Leirintäalueiden etsimiseen käytössämme oli pari ACSI-sovellusta. Yritin joskus etsiä tietoa, mistä ACSI-lyhenne tulee, mutten osannut löytää sitä. Mahdollisesti se on jotain Association-of-Camping-Sotain-Iotain. Kyse on kuitenkin verkostosta, johon leirintäalueet voivat halutessaan liittyä ja kai niiden pitää silloin täyttää jotkin vaatimuksetkin. Joihin ei muuten kuulu, että vessassa olisi paperia. Tai muovirengasta posliinin päällä.
Sovelluksissa oli hyvät suodattimet, joista meillä vakiokäytössä oli ”kaksiakseliset asuntovaunut sallittu”. Se ei silti välttämättä tarkoittanut, että niillä olisi mahtunut alueelle. Noin periaatteellisella tasolla oltiin kuitenkin suvaitsevaisia, ettei tulisi syytettä syrjinnästä.
Sovelluksissa ilmoitettu yksittäisen leiripaikan koko antoi todenmukaisempaa viitettä siitä, mahtuisimmeko alueelle oikeasti. Nyrkkisäännöksi muodostui, että jos tontit olivat alle 80-neliöisiä, meidän alkoi olla turha yrittää sisään. Joillain alueilla paikat olivat jopa 30-neliöisiä ja koska Kartanon ulkomitat ovat 10 m x 2,5 m eli 25 neliötä, tuollaisia alueita kannatti lähestyä korkeintaan nähtävyysmielessä.
Käytimme leirintäalueen valinnassa apuna myös Google Mapsin satelliittikuvaa. Siitä näki kohtuullisen hyvin, onko alueella esimerkiksi tiukasti pensasaidoilla rajatut tontit vai aakeampaa hiekkakenttää. Mittakaavaa niistä tosin oli hankalaa hahmottaa ja yleensä arvioin alueen tilavammaksi kuin se todellisuudessa oli.
Kartoista tai sovelluksista ei käynyt ilmi isolla vaunulla liikkuessa merkittävä asia eli alueen korkeuserot. Joillekin leirintäalueille laskeuduttiin tai noustiin niin jyrkkää tietä, että joko vaunun perä tai runkopalkki raastoi maata ja korvia.
Olisimme välillä halunneet varata majoituspaikan etukäteen tai edes soittaa, että onko siellä tilaa näin suurelle yhdistelmälle, mutta helpointa oli kuitenkin ajaa paikan päälle katsomaan ja kokeilemaan, mahdummeko ruutuun.
Vaikka henkilökunta tunsi leirintäalueensa hyvin, heilläkään ei ollut yleensä kokemusta siitä, miten näin iso yhdistelmä taipuu tonteille. Monissa paikoissa kävimme ensin kävellen kiertämässä alueen ja palasimme sen jälkeen respaan ilmoittautumaan tai jättämään hyvästit lyhyen ja epävarman, mutta toiveikkaan suhteen päätteeksi.
Usein löysimme paikan, johon pääsimme ihan vain peruuttamalla. Joskus tiukalle paikalle ajaminen vaati sen, että kesken peruuttamisen vaunu irrotettiin autosta, auto käännettiin parempaan asentoon, kytkettiin uudestaan ja jatkettiin peruuttamista. Näin piti toimia tilanteissa, joissa auton keulalla ei ollut tilaa tehdä riittävän laajaa kaarrosta muiden matkakulkineiden, seinien tai palmujen vuoksi.
Leirintäalueita matalamman hinta- ja palvelutason matkaparkeista valtaosa on sallittu vain matkailuautoille ja muutenkin liian pieniä meille. Park4night-sovelluksella löytää puska- ja matkaparkkeja, ja sen maksullisella versiolla voi suodattaa paikkoja eri valintakriteereillä. Ymmärtääkseni yksi valintakriteeri on asuntovaunuille sopivat paikat ja tämän aiomme ottaa haltuun seuraavalla reissulla.
Ja kyllä, tarkoituksemme on lähteä matkaan uudestaan ja edelleen tällä yhdistelmällä. Ellei vakuutusyhtiöllämme ole jotain klausuulia tästä asiasta.
Täällä on päivittyvä lista leirintäalueista, joille mahduimme.
P.S. Tajusin juuri, että reitti, jonne TomTomin sovellus ajatti meidät jumiin, muistuttaa muurahaiskarhun nenän poimuja. Tai hännänpään, en ole varma.
