Vaunuun muuttaessa asuinneliömme tippuivat alle kymmeneen prosenttiin aiemmasta ja valehtelen nyt teille, että irtaimistolle kävi samoin.
Varasto
Hävitimme kaikki huonekalut ja valtaosan muusta irtaimistosta, mutta osalle kamppeista vuokrasimme varaston. Tällaisia olivat esimerkiksi vähät joulukoristeet, kaikkien kausien vaatteet ja kengät, valokuva-albumit, lapsuuden nalle, osa työkaluista, ompelukone sekä pahvilaatikot, joiden sisältöä emme jaksaneet käydä läpi ennen muuttoa. Paljonko kannattaa maksaa sellaisten laatikoiden säilyttämisestä, joiden sisältöä ei muista tai ei aio koskaan enää käyttää? Suljen tämän ajatuksen yhteen niistä laatikoista.
Omakotitalossa varastointi toimi niin, että avasi kaapin ja laittoi tavaran hyllylle. Tai todennäköisemmin jonkin toisen tavaran päälle. Tai ei laittanut vaan tunki. Jos esinettä tarvitsi harvoin, sen pystyi hukkaamaan yläkaappiin tai jopa varastoon autotallin perälle. Niistä se oli helppo sitten muuttojen yhteydessä siirtää lähinnä vastaavaan paikkaan uudessa kodissa.
Koska asuntovaunussa asuminen ei mahdollista kanahäkkiä alakertaan emmekä leiriydy varaston pihassa, varastotavarat ovat nykyään merkittävästi hankalampia saavuttaa. Kun vuosien jälkeen Tomi vaihtoi ferkkarit varkkuhousuun ja kaipaa vyötä, se on sitten satunnaisessa laatikossa jossain Pohjois-Karjalaan johtavan tien varrella. Talvitakin aioin pestä keväällä, mutta ennen sen ainokaisen takkini kastelua tarvitsin varastosta kevättakin, joten samalla reissulla vienti ja tuonti ei onnistunut. Elokuussa talvitakki odottaa edelleen hengarikaapissa kevätpesua. Kevättakin vieressä. Eli kaikkien kausien vaatteet näköjään mahtuvatkin vaunuun kerralla. Aion silti syyttää epäjärjestelmällisyydestämme varaston etäisyyttä.
Osoite
Osoite ja kirjoillaolo, nuo vapauden rajoitusten esivanhemmat. Kun elelimme talossa, meillä oli osoite, jossa olimme kirjoilla. Asuntovaunussa asuminen muuttaa tilanteen, jonka helppoutta emme olleet edes ymmärtäneet.
Vaunuun muuttaessamme olisimme voineet valita asunnottomuuden ja ottaa poste restante -osoitteen, mutta vaikka päätös olisi ollut vapaaehtoinen, se olisi tuonut mukanaan pakotettua hankaluutta. Eräs tuttu vaunuasukas kertoi, että hänellä kännykkämaksusovellus lakkasi toimimasta, kun osoitteeksi tuli poste restante. Meillä oli niin onnekas tilanne, että saimme laittaa kirjat tuttavamme luokse kuntaan, jossa vuokratonttimme on. Näin meillä on ihmis-, kansalais-, ääni-, valitus- ja joka miehen sekä naisen oikeudet yhteiskuntaan.
Kirjoillaolo-osoitteen lisäksi meillä on postiosoite tontillemme. Talvisin asustelemme muualla ja silloin kirjeet ja lehdet on väliaikaisesti käännetty peräämme. Olemme talviajat siis kolmen osoitteen loukussa, mutta poistimme yhden kolmasosan ongelmasta sillä, että ruuvasimme kesäpostilaatikon mukaamme talveksi. Eliminoimme itseltämme samalla mahdollisuuden huhtikuussa jupista, että vasta nyt on toimitettu joulukortit.
Asuinpaikka
Kun aiemmin olemme etsineet uutta kotia, haku on aina kohdistunut asumismuodon lisäksi tiettyihin alueisiin. Vaunun kanssa valitsimme vain vaunun; osoitteen sai päättää erikseen.
Kesä oli helppo: Olimme löytäneet ihanan rantatontin vuokralle jo vuotta ennen muuttoa ja viettäneet siellä yhden kesän. Oli selvää, että siitä tulisi meidän koti, pesä, Kotiranta. Paikka, jossa on meidän Lisbeth-lokki ja tiedämme, että tuohon nousee lupiineja, jotka katkomme ajoissa, mutta myöhästymme ja riivittyjen oksien siemenet jäävät kuitenkin maahan lojumaan ja ensi vuonna puska on entistä suurempi ja niistä saa kerättyä kokonaisen ämpärillisen kaunistamaan ovenpieltä hajullaan.
Paikka, jonne suunnittelemme tekevämme terassin, kompostin ja laiturin ja ostamme vajan täyteen rakennus- ja asennustavaraa ja vähän aloitamme ja huokailemme sitten, kun emme tänäkään kesänä niitä tehneet vaan opettelimme pihan kasveja (meillä on korpipaatsama, sahasuomyrtti ja nuokkuhelmikkä) ja tiesimme telkkien pesivän kaislikossamme ja nautimme saunasta, jota ei tarvinnut itse rakentaa.
Kotirantaan ei voi jäädä talveksi ratkaisematta vessa-, vesi- ja auraustilannetta, joten oli helpompaa poistua sieltä, mutta minne. Periaatteessa voi mennä minne vaan, mutta olisi hyvä olla kohtuullisen matkan päässä kotikunnasta, jossa tarvitsee toisinaan käydä. Vettä tarttisi saada ja vessa tyhjennettyä. Kauppaankin ajaisi mieluummin vähemmän kuin enemmän, koska talvi. Netin soisi toimivan. Näillä kriteereillä ketjuhuoltoaseman piha on aivan hyvä vaihtoehto.
Karavaanarit kehuvat vapautta mennä minne tahansa, mutta yritäpä löytää jäähallin kokoiselle vaunulle hiljainen, yksityinen ja edullinen paikka järvinäköalalla täysien palveluiden ja hyvien kulkuyhteyksien ääreltä. Tämä on asuntovaunussa asumisen puoli, josta valtamedia vaikenee.
Päädyimme Etuniemen leirintäalueelle Hirvensalmelle. Kiinnitimme postilaatikon portinpieleen, kuvasimme auringonnousuja ja tutustuimme kivoihin ihmisiin ja rapsuteltaviin koiriin. Grillasimme makkarat kodassa ja huomasin uimapaikkani ympärille kasvavan jäätä.
Leirintäalueella oli kaikki toivottavat palvelut, saimme pestyä pyykit – paitsi sitä toppatakkia – mutta yksityisyyden menetimme. Vaunuun ja vaunusta äänet kantautuvat turhan hyvin. Kaikki myös näkyy, kun ikkunoita on kolmeen suuntaan ja sisätila on yhtenäinen. On meillä vessassa ovi. Vaatteita vaihtaessa piti aina huomioida se, kenen vaununaapurin aamupalapöydän suuntaan sen tekee.
Seuraava talvipesä on etsinnässä ja vaihtoehtoina on heitelty ainakin Kotirantaa, Espanjaa, Etuniemeä, Tanskaa, Laamalansaarta ja Tšekkiä. Leirintäalueillahan noissa Kotirantaa lukuunottamatta oltaisiin, mutta ehkä yksityisyyden puutteen korvaisi se, että sen toppatakin voisi jättää Suomeen varastoon, kun koko ajan ei ole kylmä ja pimeä. Vaihtoehtoina ei kuitenkaan ole mikään muu kuin oma koti, meidän Kartano.
