Nuorennusleikkasin 26-vuotiaan vaunun päivässä ilman pistoksia. Saksilla ja tuubiresorilla.
Meille muutti Kartano-kodin seuraksi toinen vaunu, joka on samaa lajia eli Kabe, mutta vanhempi ja pienempi. Se toimii woman cavena, vierasmajana ja varakotina Kartanon ollessa korjauksessa. Kerron joskus myöhemmin, miten hankintaan päädyttiin, mutta nyt kysyisin, onko teillä hetki aikaa keskustella tuubiresorista.
Tuubiresori on siitä kätevää kangasta, että se ei purkaudu eikä sohvatyynyjen päällystäminen vaadi ompelua. Tilasimme sitä kahta leveyttä, joista kapeampi sopi selkänojille ja leveämpi istuintyynyille.
Valitsimme istuintyynyihin ja selkänojiin selvästi eri harmaat. Halusimme varmistua siitä, ettei meillä ole kahta melkein saman räikeää harmaata, mutta samalla sen verran eri sävyistä, että se häiritsee meitä eri diagnoosien kirjoilla olevia istujia.
Alkuperäiset sohvanpäälliset näyttivät siltä, että joku paikallinen lehmä oli juhannuksen aikaan sijoittanut seitsemän kukkaa tyynyn alusen sijaan pötsiinsä ja oli sitten juhannussaunan jälkeen märehtinyt niistä sohvakankaat.
Päälliset oli myös toteutettu materiaalista, jota ei saa pestä, koska kelläänhän ei koskaan päädy sohvalle koiran karvoja, suklaajäätelöä tai muita umpieritteitä.
Tuunauspäivä oli vaihtelevan puolipilvinen, joten pystytin sisustusstudion vaunun varjoisalle kyljelle, jonne levitin alustaksi vaununedusmaton. Vapautin harjan ja imurin avulla valtaosan pölypunkeista luontoon.
Mittasin sohvatyynyn kerrallaan ja leikkasin resorista pätkän, joka oli tyynyn mitta + 70 senttiä. Vedin kankaan tyynyn päälle ja jätin ohjeen mukaisesti molempiin päihin poolokaulusta teeskentelevät lärpäkkeet.
Ylimääräisen kankaan työnsin istuintyynyn ja resorin väliin tyynyn alapinnan puolelle. Päällisistä tuli omiin silmiin ihan riittävän istuvat ja näin niiden kuulemma pitäisi pysyä paikoillaan.
Suihkutin tyynyille suoja-aineen ja sen hallusinaatioita aiheuttavan hajun vuoksi oli hyvä tehdä tämäkin vaihe ulkona. Kun puhelimeni ajastimessa kahden tunnin tiimalasi oli valuttanut hiekkansa loppuun merkkinä aineen kuivumisesta, kannoin tyynyt paikoilleen.
Lemua vaunussa riitti vielä vuorokaudeksi, vaikka jätin ikkunat auki. Enää siellä ei haise ja pienten maahistenkin näkyminen on selvästi vähentynyt. Paitsi yksi sinertävänharmaapartainen käy vielä joskus.
Saman kuosisiksi oksennetut verhot vaihdan eli ompelen jossain vaiheessa, kun inspiraatio sisustamiseen iskee taas heti kahdeksan vuoden päästä.
Ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa kankaat ovat pysyneet paikoillaan ja näyttävät vielä ihan siisteiltä. Tämä ulkoasun muutos maksoi kaikkineen noin 200 euroa ja vaivaa muutaman tunnin.
