Kun Suomesta lähtee syvemmälle Eurooppaan, nopeiten loskasta pääsee pois laivalla. Koska muutaman tuhannen kilon vaunua ei vedetä alukseen kaljakärryllä lasiputkea pitkin, meidän piti opetella uusia lähestymistapoja laivaan.
Olemme tehneet kaikki merien ylitykset Finnlinesin laivoilla. Tämä teksti on kaupallinen yhteistyö heidän kanssaan ja sisältää linkkejä Finnlinesin sivuille.
Saapuminen satamaan ja lähtöselvitys
Kun lähtöpäivä lähestyy ja matkaliput ovat upoksissa sähköpostitulvassa, tarkastamme laivayhtiön sivuilta, moneltako lähtöselvitys aukeaa ja milloin laivaan pääsee. Usein olemme päässeet lähtöselvitykseen pari tuntia ennen laivan lähtöä ja laivaan tunti ennen sen irtautumista laiturista.
Eräällä kevään kotimatkalla ajoimme kohti Lyypekkiä ja totesimme olevamme hienosti edellä aikataulustamme. Laiva lähtisi vasta ylihuomenna ja matkaa satamaan oli enää noin 150 kilometriä. Maksoimme kaksi yötä leirintäalueelle ja nautimme ajatuksesta, että viettäisimme vielä saksalaisen vapaapäivän ennen kotiutumista.
Seuraavana aamuna Tomi tuijotti sähköistä kalenteriamme, johon laivamatka oli merkitty ihan oikealle päivälle. Laivan lähtöaika vaan oli joskus kahdelta aamuyöllä, joten olisi suotavaa, ettemme siihen aikaan enää nukkuisi sitä toista yötä täällä leirintäalueella parin tunnin ajomatkan päässä satamasta. Valheellisen vapaapäivän iltana ajelimme sitten Travemündeen.
Satamissa on hyvät opasteet siitä, minne pitää ajaa, jos muistaa laivayhtiön nimen ja määränpäänsä. Tykkäämme olla paikalla ajoissa – vaikkei äskeiset näytöt siltä kuulostaneetkaan – ja usein olemmekin olleet lähtöselvityksessä ensimmäisten joukoissa.
Lähtöselvitysajat ja muut käytännön ohjeet löytyvät koostetusti Finnlinesin sivuilta.
Passit pakkaamme vaunun sijaan autoon, että ne ovat helposti saatavilla lähtöselvityksessä. Koiran passia ei ole koskaan kysytty, mutta viimeksi meille tarjottiin heijastinliivi, jonka selässä lukee visitor. Se päällä Kuuran sai ulkoiluttaa vielä satama-alueella.
Kaikki matkaan liittyvät tiedot ovat löytyneet check-inissä aateekoolta passien perusteella, mutta joskus siinä on rupateltu myös yhdistelmän pituudesta. Tämän jälkeen on saatu mukaan riisillinen paperia, joista siihen sinivalkoiseen on kirjoitettu se juuri keskusteltu pituus, laivan lähtöaika sekä matkustajien- ja päivämäärä.
Sen viereen kojelaudalle on aseteltu vahvan keltainen lappu, jossa on sähkön kuva. Palaan siihen myöhemmin, kun päästään laivaan sisälle.
Kojelaudan muodon ja auton korkeuden vuoksi lippuset oli hankalahkoa asetella niin, että ne näkyisivät kunnolla ulkopuolella kulkeville työntekijöille. Ilmeisesti kuitenkin onnistuimme, koska pääsimme laivaan ja saimme sähköt.
Lähtöselvityksestä saimme myös myöhemmin pelattavaksi korttipakan. Siinä oli liput meille ihmisille, autolle, Kuuralle, ruuan saamiseen, spaahan kulkemiseen, nettiyhteyden käyttöön sekä hytin oven avaamiseen.
Asuntovaunulla satamassa
Kun paperit ovat hallussa, ensimmäinen portti on auki ja saa tiedon, mihin jonoon tulee ajaa odottamaan laivaan pääsyä. Kaistojen numerot ovat löytyneet maasta maalattuna tai yläpuolisista liikennemerkeistä tai molemmista.
Jonossa sammutamme auton, koska odottamisen kesto on epätiedossa. Satamassa ei ole kahviloita tai muita viihdepalveluita eikä siellä myydä postimerkkejä, kokeiltu on. Ainakin Naantalin satamassa odotuskaistojen vieressä on siistit vessat. Ja kun keksin, että oven saa lukkoon kiertämällä nuppia vastapäivään, niin viihtyisyys vain kasvoi.
Odotusajan vietämme osin vaunussa ja viimeistään tässä vaiheessa pakkaamme laivakassit sekä itsellemme että Kuuralle, koska autokannelle ei saa mennä laivamatkan aikana.
Laivalta saa ihmisille ruokaa, muttei lemmikeille, eli Kuuran ruuat ja kupit on pakattu matkaan. Tomi ei poistu kotoa ilman tietokonetta ja minulle olennaista on ollut uimapuku, koska spa.
Laivan hytissä on valmiiksi pedattu sänky sekä vessa, pyyhkeet ja suihku, johon ei tarvitse itse kantaa vettä.
Tavaroita pakatessa toinen silmä vahtii herkeämättä ikkunasta ulkomaailman hiljaisia signaaleja. Kun henkilökunta alkaa liikuskella ja autojen takavalot syttyä, on kiva olla jo itsekin autossa, ettei jää tukkeeksi, kun jono nytkähtää kohti laivaa. Henkilökunnan erottaa heijastinliiveistä, joiden selässä ei lue visitor eikä heillä ole mukanaan koiraa.
Järjestys laivaan pääsemiseksi ei ole sama, jossa tullaan lähtöselvitykseen. Aikaisella saapumisella ei siis pysty varmistamaan nopeaa siirtymistä poreisiin tai paariin. Lastausjärjestys riippuu esimerkiksi ajoneuvojen määrästä ja pituudesta ja ehkä myös tähtien asennosta eli siitä, onko ahtaajan aurinkomerkki Uranuksessa.
Olennaista on seurata henkilökunnan katseesta ja käsimerkeistä, kenen vuoro on ajaa. Nykyään tiedämme, että tämä pätee myös laivassa.
Laivan autokannella asuntovaunun kanssa
Vaunun peruuttaminen autokannen perällä mutkassa ja rekkojen välissä ei ole meidän lempparia, mutta sitäkin piti testata, jos vaikka olisimmekin tykänneet siitä. Jos et halua kokeilla tätä kotona, niin tässä vinkki: Työntekijät ohjaavat autot yksitellen paikoilleen. Jos edellä oleva saa ohjeen ajaa vasemmalle kaistalle, älä aja perässä, vaan odota henkilökohtaisia ohjeita.
Yleensä olemme parkkeeranneet siihen, mihin on ohjattu, mutta kerran jouduimme kevyesti vastustelemaan meille tarjottua paikkaa. Nousu ylemmälle autokannelle vaikutti niin jyrkältä, että peräylityksemme ei mahdollisesti olisi selvinnyt siitä. Kerroimme huolemme liikenteenohjaajalle ja hetken radiopuhelinkeskustelun jälkeen saimme paikan ilman mäkitreeniä.
Ennen hyttiin karkaamista kulkuväline vaatii hieman huomiota. Turvallisuussyistä kaasupullot suljetaan laivamatkan ajaksi, tähän saa kirjalliset ohjeet lähtöselvityksessä.
Meidän jääkaappi toimii akkuvirralla, polttava vessa ei pöhise itsekseen ja kotitontut on ohjeistettu käyttämään matkan ajan mikroa, joten kaasujen sulkeminen ei aiheuta meille ongelmia.
Tomi ruuvaa pullot kiinni ja sulkee keulakotelon, mutta ei lukitse sitä, kuten ohjeessa pyydetään. Minä liimaan tarran luukun päälle. Tällä sinetillä vakuutetaan henkilökunnalle, että kaasut on kiinni.
Ja toinen vinkki, tästähän tuli ihan opetusblogi. Tarra on pitkä, joten riittää, kun ottaa sen molemmista päistä pätkän taustapaperia pois. Tarra pysyy ihan hyvin paikoillaan, ja näin kiinnitettynä se on merkittävästi helpompi irrottaa kuin koko matkaltaan liimattuna.
Varaamme aina lisäpalveluna vaunulle sähköt matkan ajaksi ja tässä kohtaa kuvaan astuu se keltainen kojelaudalle aseteltu paperi. Se kertoo henkilökunnalle, että meille saa tuoda pömpelin, jossa on hirveästi pistorasioita. Siihen vedämme oman piuhamme vaunun seinästä. Mikäli näiden lisensiaattitason sähköteknisten termien merkitys ei auennut, niin katso alla oleva kuva.
Ja vielä yksi vinkki, tästä tuli nyt varsinainen laivan käyttöohje. Otamme myös varashälyttimen pois päältä, ettei se ahtaissa tiloissa ja tärinässä ala huutaa itsekseen, jolloin saisimme syytteen vamman aiheuttamisesta henkilökunnalle, kun heillä todetaan kuulonalenema.
Jo neljäs vinkki. Vannon, että on viimeinen: Jos ajoneuvon peilit voi kääntää sisään, se kannattaa tehdä, mikäli se mekanismi ei ole rikki, kuten meillä toisessa peilissä. Tämä helpottaa peilien ohi kulkemista – ja ehjänä pysymistä – tiiviisti lastatussa laivassa.
Lopuksi ennalta pakatut kassit olkapäille ja vaunu lukkoon. Ja vielä hakemaan se kännykän laturi ja uudelleen vaunu lukkoon.
Henkilökunta opastaa suunnan hissille, mutta me olisimme tarvinneet jatkokurssin sen oven avaamiseen. Lähin avausnappulan näköinen pyörylä oli lasin alla, mutta isohko, oikea namiska löytyi vähän etäämmältä ovesta. Ainakin vaaksan kauempaa.
Hissillä omaan kerrokseen, hyttiin ja sängylle selälleen, kaikki kolme. Ruokaa, löhöilyä, kylpylää, Kuuran kanssa ulkoilua, lisää ruokaa.
Koiran kanssa laivamatkustamisesta on erillinen blogitekstinsä.
Poistuminen laivasta
Matkan lähestyessä loppuaan laivalla kuulutetaan, milloin autokannelle saa jälleen mennä. Tässä on reitti- ja laivakohtaisia eroja, mutta ainakin Finnsiriuksella autoon on päässyt jo 30 minuuttia ennen saapumista satamaan. Se vähentää selvästi siirtymäryysistä ja -hikeä.
Poistumme laivasta samoin kuin tulemme sisään eli henkilökunnan ohjeiden mukaan ja liikennettä seuraten.
Satamassa on opaskylttejä ulosajoon, joskin ne ovat usein piilossa jonkin rekan takana. Matka pois alueelta voi olla mutkikas ja joskus olemme selvinneet siitä lähinnä seuraamalla edellä ajavaa autoa. Satama-alueella ei saa sooloilla, joten onneksemme jäljestämämme kulkine on ollut poistuva auto eikä satamapoliisin väijytyskeikka salakuljettajien perään.
Seuraavan matkan voi varata Finnlinesilta vaikka heti.
P.S. Tällä sivulla olevat linkit johtavat Finnlinesin sivuille. Niiden klikkaaminen ei maksa sinulle mitään eikä tuo meille mitään tuloja. Linkit aukeavat uudelle välilehdelle.
